Nuori Kulttuuri goes kulttuuri VI

Kevät on kulttuurin aikaa! Erityinen osa suomalaista kevätkulttuuria (ei ole edes sana, tiedän) on ehdottomasti suuri työväen juhla, Wappu. Tänä vuonna tuottajana ohjelmatoimistossa työskentelevä ystäväni Emmi – joka ehdottomasti tarjoaa minulle loputtomasti mahdollisuuksia nauttia kulttuurista – päätti viedä hänen kahdeksan ystäväänsä Helsinkiin Kulttuuritalolle kuuntelemaan Agit Propia perjantaina 29.4.2011.

1970-luvulla Suomessa perustettiin poliittinen laululiike, jonka suurin edustaja on ehdottomasti Agit Prop. Pekka Aarnion, Monna Kamun, Martti Launiksen ja Sinikka Sokan yhteisen lauluyhtyeen kultakausi oli 1972-1975, mutta uusi aktivoitumisen kausi on ollut nyt 2000-luvulla, ja tänä vuonna Agit Prop tekee 40-vuotisjuhlakiertuettaan. Aikamoinen pala suomalaista kulttuurin kautta vaikuttamisen historiaa, siis! Häpeällistä kyllä on myönnettävä, että ennen kyseistä keikkaa en ollut juurikaan tutustunut Agit Propin tuotantoon – enkä itse asiassa edes tiennyt, mistä on kyse.

Konsertin avasi Peter von Bagh, suomalaisen kulttuurielämän monitaituri. Koska Agit Propin historia on erittäin sidottu politiikkaan ja erityisesti 1970-lukuun, monet yhtyeeseen liittyvistä “hauskoista” anekdooteista olisivat varmasti olleet hauskempia, jos olisin syntynyt esimerkiksi 1950- tai 1960-luvulla. Tämän päivän nuorelta kertomukset menivät täysin ohi. Yhtyeen laulajista minulle ennestään tuttu oli ainoastaan Sokka, esitetyistä kappaleista ei yksikään. Kappaleet muistuttivat paljon Anni Sinnemäen ja Kerkko Koskisen yhteisiä teoksia, poliittinen sanoma oli selkeämmin vain esillä. Monet lauluista olivat lähinnä kaihoisia ja hyvin yksinkertaisia, lyhyitäkin. Eritoten päähäni jäi kuitenkin päivien ajaksi soimaan Oppimisen ylistys, johon voitte tänään täällä tutustua. (Huomatkaa myös uskomattomat 1970-luvun releet!)

Agit Propia voidaan hyvällä syyllä pitää Ultra Bran edeltäjänä yhteiskunnallisesti kantaa ottavana yhtyeenä. Poliittinen vastakkainasettelu ei koskettanut varsinaisesti, mutta en ole varma, olisiko näin kuulunut oikeastaan ollakaan. Itselleni ennen vapunaattoa vietetty ilta merkitsi lähinnä tutustumista kommunistiseen ideologiaan ja siihen, mikä on ollut aikanaan radikaali ja herättävä tapaa saada ihmiset kiinnostumaan vaikkapa Vietnamin sodasta tai Che Guevarasta myös täällä kylmässä lintukodossa – tai mikä nyt on ainakin ennen ilmastonmuutosta ja Perussuomalaisia vielä ollut lintukoto.

Suosittelen tutustumaan Agit Propiin, vaikka poliittinen laulu tai kommunistinen ideologia ei olisikaan sydäntä lähellä. (Uskokaa pois, ei ole minunkaan…) Kyseessä on kuitenkin ainutlaatuisen kulttuurin kautta vaikuttamisen muoto ja ennen kaikkea palanen Suomen historiaa. Ja jos ei motivaatioksi muu kelpaa, niin miettikää sitä, että myös tasavallan presidentti Tarja Halonen istui kanssani samassa konserttisalissa. Repikää siitä!

Sini

Keskustele