Nuori Kulttuuri goes kulttuuri V

Vielä ehditte! Nimittäin teilläkin on vielä muutama viikko aikaa ehtiä Helsingin Kaupunginteatteriin katsomaan Wicked, musikaali Ihmemaa Ozin Lännen Ilkeästä Noidasta. Itse tein niin lauantaina 16.4.2011.

Wicked perustuu samoin nimettyyn Gregory Maguiren romaaniin, jossa kerrotaan, miten Lännen Ilkeästä Noidasta tuli ilkeä. Wicked kertoo tarinan vihreäihoisesta Elphabasta (Maria Ylipää), joka tutustuu Shiz-yliopistossa Galindaan (Anna-Maija Tuokko). Musikaali esittelee Elphaban kasvutarinan erikoisesta ja erityisen lahjakkaasta noitatytöstä pelottavaksi ja Ihmemaa Ozissa Dorothy-tyttöä kenkien vuoksi ahdistelevaksi empatiakyvyttömäksi Lännen Ilkeäksi Noidaksi. Musikaalin on säveltänyt Stephen Schwartz.

Elphaba (Maria Ylipää) ja Galinda (Anna-Maija Tuokko)

Musikaalin teemat – erilaisuuden hyväksyminen, luonnonsuojelu, epäitsekkyys – ovat akuutteja ja ehkäpä juuri siksi se onnistui koskettamaan, vaikka itse tarina (hyvästä pahaksi) jäikin hieman löysäksi ja alkuperäistä romaania pinnallisemmaksi. Maguiren kirjassa pohditaan paljon pahuutta ja sen moniulotteisuutta, mutta musikaalista samaa syvyyttä ei löydy. Aikuisille suosittelenkin enemmän Maguiren kirjaa Noita, mutta koko perheen kokemukseksi Wicked sopii silti, kunhan perheen pienempien vieressä istuu pelottavimpia kohtauksia varten tuttu aikuinen.

Tanssikohtaukset olivat upeita!

Broadway-versio musikaalista onnistuu varmasti näyttämään vieläkin upeammalta, mutta olin silti varsin otettu siitä, miten näyttäväksi musikaali oli Suomen oloissa saatu! Suuri kiitos kuuluu upeille lavastajille ja puvustajille, joiden työtä ei näissä kulttuurikokemuksissa tule aina riittävästi arvostettua. Päänäyttelijät olivat loistavia, ja sekä Ylipään että Tuokon karismat onnistuivat kannattelemaan tarinaa erinomaisesti. Laulu- ja tanssikohtaukset sujuivat upealla tavalla ja nostattivat aika ajoin kylmiä väreitä pintaan. Suosittelen kaivamaan Wickedin soundtrackin Spotifyn (ilmainen mainos!!) uumenista!

Myönnettävä varmasti on, että Wicked ei välttämättä vetoa miesyleisöön samalla tavalla kuin vaikkapa itseeni. Seuralaiseni ei varsinaisesti saanut esityksestä samoja kiksejä kuin itse, mutta piti musikaalia silti kohtuullisena viihteenä. Vakavia teemoja ja ajoittain tummaakin sävyä keventää huumori, joka perustuu suurelta osin elekieleen ja koko keholla näyttelemiseen. Nautin esityksestä, mutta haluan ehdottomasti nähdä tämän(kin) pläjäyksen suuremmillakin lavoilla!

Sini

Keskustele