Nuori Kulttuuri goes kulttuuri II
Syksyllä 2009 näin toistaiseksi parhaan suomalaisen teatteriesityksen koskaan. Luolamies. Se nauratti, tuohdutti ja vähän itkettikin sitten lopuksi. Luolamiehelle on tehty feminiinisempi vastine. Luolanainen. Viime viikonloppuna Nuori Kulttuuri tutustui häneen.
Tampereen Komediateatterin päänäyttämö täyttyi innostuneesta yleisöstä lauantaina 19.1.2011, kun Luolanainen Anu Raipia kiipesi lavalle. Luolanaisen sanotaan olevan yhden naisen vastaisku miehille, ja siltä se vaikuttikin. Tarinan keskipiste on innovatiivisesti nimetty Anu, joka on menossa naimisiin 12 tunnin kuluttua Panun kanssa. Panu on stereotyyppinen mies, ja tämän parisuhteen ongelmakohtia käydäänkin sitten läpi urakalla.
Samaan tapaan kuin Luolamiehessä käydään läpi naisten ja miesten ihaniakamalia eroavaisuuksia, Luolanaisessa ruoditaan sitä samaa – naisen näkökulmasta tietenkin. Koska kyseessä oli selkeästi vastapari useissakin kaupungeissa pyörineelle Luolamies -esitykselle, en voinut olla koko ajan vertaamatta esityksiä keskenään. Tällä kertaa mies voitti naisen.
Luolanainen sortui välillä niin onnettomiin stereotypioihin, että nauramisen sijaan jäin pohtimaan, tunnenko todella yhtään tuollaista miestä. Siis miestä, joka ei puhu, pussaa, ole normaali, arvosta hygieniaa tai ymmärrä muusta kuin elektroniikasta. Vaikka Luolamiehessä tyypitellään yhtä lailla, muistutetaan yleisöä välillä myös lempeästi siitä, että yhtä ei ole ilman toista, molemmat sukupuolet täydentävät toisiaan. Luolanainen oli hauska tapaus, mutta hurjan yksinkertainen. Siis mistä lähtien nainen on ollut miestä yksinkertaisempi? Huh!
Täytyy kuitenkin esityksen kunniaksi sanoa, että lavalla yleisöä yksin puolitoista tuntia viihdyttänyt Raipia selviytyi tehtävästään oivallisesti. Hän oli hauska ja erinomaisen monieleinen näyttelijä, joka ilmein ja äänensävyin onnistui luomaan yleisön eteen useampia erilaisia hahmoja. Pidin hänestä ja hänen hahmostaan, mutta vitsit ja tarina eivät olleet kaikki makuuni. Toisaalta, mukanani olleet äitini, mummoni ja serkkuni nauttivat esityksestä, joten omaa kokemustani saattoi hyvinkin laimentaa ennestään nähty, erinomaisen Riku Suokkaan (vai Suokaksen?) lihaksi saattama Luolamies. Jos yksinkertaistetut vitsit ja pitkälle menevä stereotyypittely ei ahdista, ehdottomasti näkemisen arvoinen esitys.
Sini
Luolanainen
Ohjaus Marika Vapaavuori
Luolanainen Anu Raipia
Näytökset 2.4. asti.
Esityksen kokonaiskesto on noin 1 tunti 40 minuuttia
Liput
23€ aikuiset
20€ eläkeläiset
18€ opiskelijat ja lapset (ei suositella alle 13-vuotiaille)


