Hyvä on. Luovutan.
Olen vältellyt tätä hetkeä. Nimittäin Euroviisujen huomioimista tässä blogissa. Mutta minun on pakko taipua. Kello on nyt yksitoista lauantai-iltana ja katson ystävieni kanssa Euroviisuja. Olen tehnyt näin – siis katsonut näitä kyseisiä kisailuja – tasan kerran eläessäni, ja sekin oli silloin, kun virolainen Brainstorm esiintyi ihanalla biisillään My Star. Äänestin silloin salaa isin puhelimella Viron edustajaa.
Tänään oli myös ensimmäinen kerta, kun kuulin Suomen Paradise Oscarin Da Da Dam -biisin kokonaan. Jos Suomi voittaa tänään, lupaan olla häpeämättä sitä. En voi sanoa muuta kuin että parempaa euroviisukappaletta saa hakea. Biisi, jossa halataan maailmaa ja luvataan pelastaa koko planeetta ja saadaan koko yleisö laulamaan kertosäettä mukana, on ehdotonta voittajakamaa. Miinukseksi laskettakoon modulaation puuttuminen ja se, ettei yhdessäkään säkeistössä laulettu ranskaksi. Turha odottaa yhtään ääntä Ranskasta, sanon mä!
Toistaiseksi ehdottomasti parasta antia ovat olleet irlantilaisten kaksosten kampaukset sekä irlantilaisen yleisön pahvista tehdyt hiukset – niin, ne sellaiset, jotka osoittavat pystysuoraan kohti aurinkoa.
Vakavasti puhuttuna, Euroviisut tulivat tänä vuonna erinomaiseen saumaan. Siitäkin huolimatta, että taloudellinen tilanne joissakin euromaissa on mikä on, tarvitsemme nyt eurooppalaisen yhtenäisyyden ja identiteetin vahvistamista. Suomi on kuitenkin, vaikka muuta väitetään, eurooppalainen maa. Sen kunniaksi aion jakaa kanssanne myöskin mielestäni parhaan suomalaisen euroviisuedustajan ikinä – olkaapa hyvät! (Salaa tietysti fiilistelen eniten CatCatin Bye Bye Babya, mutta koska sen postaaminen tänne olisi liian noloa, joudutte tyytymään iki-ihanaan Kirkaan!)
Venäjän edustajan sanoin: “Do you feel my heartbeat, Europe?”
Sini
p.s. Kun nyt kerran kuitenkin olette kiinnostuneita, toivon voittoa Suomelle. Rakastan vähäeleisyyttä – olenhan suomalainen, ja spesifimmin Savosta kotoisin. Ja jos Suomi ei voita – jostain kummallisesta syystä – kannustan Unkaria. Jompikumpi ääripää (akustinen chillailu vs. eurotrance) voittaa aina.


