Haloo Helsinki!?

Helsinkiläiset, nuo kansallisen ylpeytemme aiheet, joita muu Suomi henkeä pidättäen ihailee, ovat nyt kertoneet, minkä kokevat tukemisen arvoiseksi. Nimittäin tutkimuksessa, jossa haastateltiin noin 500 eri-ikäistä helsinkiläistä, on nyt käynyt ilmi, että lähes joka toinen helsinkiläinen olisi valmis jakamaan kulttuurituet eri toimijoille ja tapahtumille puhtaasti käyttäjä- ja kävijämäärien mukaan. Hienoa!

Se merkitsisi sitä, että jo ennestään kohtuullisesti menestyvät kulttuuritoimijat saisivat entistä enemmän rahaa toimintansa ylläpitämiseksi. Se olisi sama asia kuin jos ihmisille, joilla jo valmiiksi menee lujaa töissä, jaettaisiin bonuksia valtion toimesta ja lakkautettaisiin kaikki tuet niiltä, jotka tarvitsevat toimintansa edistämiseksi hieman tukea.

Ei se mikään salaisuus ole, että olen markkinatalouden harras kannattaja. Mutta kaikkien kulttuuripalveluiden kohdalla markkinamekanismi ei toimi. Voimme tietenkin hyvällä syyllä kysyä, miksi sellaista, mikä ihmisiä ei laajasti kiinnosta, pitäisi tukea. En kuitenkaan olisi valmis tappamaan vaikka Kansallisoopperaa tai harrastelijateattereita vain siksi, että massayleisöä on hankala saada paikalle harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.

Jos kulttuuritapahtuma menestyy, tuottaa ja kerää ihmisiä mukaan jo valmiiksi, osallistumismaksujenkin voidaan odottaa laskevan ja siten osallistumismahdollisuuksien avautuvan yhä suuremmalle joukolle ihmisiä. Jos tuet poistettaisiin niiltä, jotka sitä eniten tarvitsevat, merkitsisikö se sitä, että vain harvoilla ja valituilla kansalaisilla olisi varaa kuluttaa noita palveluita?

Minusta kaupungin kulttuuritoimen tehtävä ei ole ainoastaan palvella suuria massoja. Jos näin olisi, voisimme syytää kaikki rahat vaikkapa Turussa Ruisrockin järjestämiseen, elokuvateatterille ja jättää sitten muut nuolemaan näppejään. In your face, klassisen musiikin rakastajat! In your face, harrastelijanäyttelijät – you’re out of business!

Haloo nyt, helsinkiläiset!

Sini

Keskustele